Numerosta tieteenalan tunnistaa

23.8.2019

Matkalaukkuprofessori matkusti kaupunkiin, jossa järjestettiin suuri konferenssi. Hän kuunteli muiden tiedehenkilöiden kanssa puheita, joihin liittyi tiede-elämän paradokseja. Sellaisia kuten, että maksumuurin takana olevat julkaisut ovat ikäviä, mutta on kuitenkin mukavaa, että niiden edustaja on lahjoittanut matkalaukkuprofessorinkin saamasta konferenssikangaskassista löytyvän kynän. Tasapainon saavuttamiseksi kassista löytyneen juomapullon oli lahjoittanut toki open access -kustantantaja.

Konferenssikassista löytyi myös nimilappu. Siihen oli laitettu kaikkea minglaamisen kannalta olennaista informaatiota. Esimerkiksi tieto siitä, että kuuluiko nimilappua kantava tiedehenkilö ”tavallisiin” vai ”erityisiin”. Perustavin jaottelu 2010-luvun sosiologien keskuudessa vaikuttaa kulkevan siinä, syökö sosiologi lihaa vai ei. Ei kai muutoin juuri tätä Informaatiota saattanut lukea kunkin nimilapusta, ellei sitten kuulunut ”itsenäisesti ruokansa hankkiviin” kuten matkalaukkuprofessori.

Konferenssia varten tiedehenkilöt on jaettu verkostoihin. Matkalaukkuprofessorikin oli konferenssiinsa kokoontuneen suuren kansainvälisen tieteellisen järjestön verkoston numero 2 jäsen. Toisin kuin monet muut eli verkostoilleen uskolliset tiedehenkilöt, matkalaukkuprofessori ei käynyt kuin muutaman kerran oman verkostonsa esitelmätilaisuudessa. Sen sijaan hän kävi verkostojen 14, 15, 16, 19, 32, 36 ja 37 tilaisuuksissa. Hän mietti hetken, miksei kukaan ole perustanut verkostojen välillä pomppivien tiedehenkilöiden verkostoa. Sitten hän muisti, että tieteidenvälisyydestä puhutaan lähinnä juhlapuheissa. Koska käytännössä useimmat tiedehenkilöt vannovat uskollisuutta oman monotieteensä tarkasti rajatulle erityisalalle, juuri näillä erityisaloilla kuuluu olla numeroita. Se on ymmärrettävää tieteen kehittyessä jakautumalla. Numerosta tieteenalan tunnistaa.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *