Jokainen minuutti maksaa

17.1.2020


”Tästä lähtee kyllä lisälasku”, vahtimestari totesi luentosalin ovelta matkalaukkuprofessorille, joka vastaili avoimen yliopiston opiskelijoiden kysymyksiin pyöröovisessa rakennuksessa sijaitsevassa luentosalissa vielä kymmenen minuuttia luennon loppumisen jälkeen. Opiskelijoita askarrutti se, että ehtiikö kurssin suoritus maisterihaun aivan liian tiukkaan aikaikkunaan. Hallinnosta, jonkin vailla henkilötietoja olevan asiointiosoitteen takaa, oli vastattu opiskelijoille: ”emme anna informaatiota”. Matkalaukkuprofessori tunsi myötätuntoa opiskelijoita kohtaan ja lupasi tehdä parhaansa sen edistämiseen, että suoritukset ehtisivät. Hän muokkasi kurssinsa aikataulua ja suoritusmuotoja lennosta uuteen uskoon, sillä ilmeisesti ketään muuta kuin häntä ei kiinnostanut olla joustava.Vahtimestari haki paikalle silmänräpäyksessä toisen vahtimestarin joka jatkoi: ”Me myymme nykyään palveluja yliopistolle ja jokainen minuutti salissa maksaa. Sillä tavalla se on nykyään. Pitäisi opettajien tämä ymmärtää. Emme me näitä firman sääntöjä itse keksi. Tämä on liiketoimintaa”. Matkalaukkuprofessori, joka ei ollut hetkeen opettanut pyöröovien takana, pahoitteli, että hän näin vierailevana matkalaukkuprofessorina ei ole aivan sisäistänyt asioiden olevan nykyään sillä tavalla, että luennon jälkeen ei enää sovi vastailla opiskelijoiden kysymyksiin tyhjässä luentosalissa. ”Sellaista yliopistoa ei enää ole”, vastasi vahtimestari. Matkalaukkuprofessori luikki hissiin ja ulos pyöröovista maistellen tätä tulkintaa. Yliopisto on yhteisö ja yhteisö luodaan kohtaamisissa. Kohtaamiset vaativat tilansa. Ja nyky-yliopistossa tila ei ole ilmaista. Niinpä kohtaamisillakin on hintalappunsa. Ja nykyään yliopiston pedellit on valjastettu siis voudeiksi noiden hintalappujen mukaisia maksuja perimään. Sellainen on yliopisto.